”Laitetaanko sut kuntoon?” No eihän niiden nappisilmien alla voinut sanoa EI. Siitä alkoi mun Huuma-urani, vähän yli kahdeksan vuotta sitten. Mutta tätä ennen vähän historiaa.
Pelasin aikoinaan lätkää 20 vuotta ja olin aina sata lasissa. Sama ON- OFF- malli jatkui lätkän jälkeen työelämässä ja liikunta jäi. Kiloja karttui, habitus hävisi ja jaksaminen oli niin ja näin. Kahden ihanan tytön syntymät toivat elämään uutta sisältöä ja rakkaus heihin laittoi keski-ikäisen pyylevän miehen miettimään mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Yli kymmenen vuoden tekemättömyyden jälkeen juhannuksena tehty vedonlyönti puolimaratonin juoksemisesta tuli kreivin aikaan, ja mahdollisti itselle uuden alun yksilöurheiluun, jossa on paras katsoa peiliin, kun homma ei toimi.
Aloitus oli tuskaa mutta juoksua kertyi, ja olo parani. Oli koukuttavaa huomata, miten kivaa oli 3h la-aamulenkit lenkkien ollessa hyviä tai todella hyviä. Samalla lätkäaikojen kesätreeneissä kehittynyt inho juoksemiseen hävisi ja huomasin miten myös ei-ideaalilla ruumiinrakenteella voi maratonin juosta maaliin asti, jopa matkasta nauttien. Mitä pidempi matka, sen tyhmempi tyyppi. Tai sen parempi fiilis, jonka ensimmäisen maaliintulon tuottama itku allekirjoitti.
No, takaisin tuohon mun kuntoon laittamiseen. 0lin suunnitellut kuntosalikorttia jo jonkin aikaa, ja olkapääleikkauksen jälkeinen kuntoutuminen tuki vahvasti tätä suunnitelmaa. Samoin coren vahvistaminen tukemaan maratonjuoksua ei olisi ollenkaan huono asia, koska tällöin ryhti säilyisi pidempään, jalat jaksaisivat paremmin ja täten ehkä aikakin paranisi. Eli Lillin paperiin nimi alle ja töihin!
Sovittiin, että kuntosaliohjelma tehdään Huumalla, kun ovet aukeavat. Ennen Huumaa ehdin käymään muutaman kerran Fitergolla, jossa vanha kipinä spinning-tunneilla syttyi Emmin tsemppihuutojen ja kannustuksen toimesta uudelleen. Olin ekaa kertaa täpinöissäni, koska joko-tai-tyyliselle treenaajalle spinning tuotti valtavasti mielihyvää, niin tunnin aikana kuin sen jälkeen. Oli hassua huomata miten vanha mielikuva ainoastaan jaloilla tehtävästä treenistä valui hikipisaroiden myötä lattialle jo ekan biisin aikana. Mutta lisää täpinöitä oli tulossa..!
Huumalla alku sisälsi spinningiä ja kuntosalia, kunnes lankesin kesken kuntosalitreenin Lillin uuteen ehdotukseen, BODYPUMPiin. Ja loppu on historiaa. Olin aina tiennyt olevani kaavoihin kangistuvaa sorttia, mutta rakkaus pumppiin on ollut jotain poikkeuksellista, joka on kestänyt kaikki nämä vuodet. Kuten missä tahansa Les Mills- lajissa, ryhmäliikunnassa yhdistyy hienosti yksilö- ja joukkueurheilu, mikä on aika huimaa. Teet aina oman treenin, mutta tuskan keskellä vilkaisu vieruskaverin olotilaan helpottaa kummasti, ja tuo jaksamista. Osansa jaksamiseen tuovat ne aivan ihastuttavat ja ammattitaitoiset vetäjät, pe- aamun 06:30 BP ei onnistu ilman lavan edessä pursuavaa riemua, joka tempaa mukaansa, ihan joka kerta!
Huuma on mulle tärkeä paikka, koska siellä jokainen voi olla oma itsensä ja treenata oman tyylinsä mukaan. Vedät sitten hampaat irvessä tai hieman hillitymmin, päätös on sinun. Mulle liikunta tuottaa mielihyvää, vie ajatukset pois arjen murheista, takaa laadukkaamman ja energisemmän elämän, sekä mahdollistaa hengailun huipputyyppien seurassa. Siksi mun repertuaariin sisältyy jatkossakin mattoa, salia, pumppia, ja ainakin sen vitsiniekan spinningiä. Pyrin myös repimään kaavojani auki, joten saatan yllättää myös joogassa, CXWORX:ssä ja GRIT:ssä!
Nähdään Huumassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti