keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Tammikuun onnistuja: Jari!

  ELÄMÄNTOVERI

SYKSY 2014
Käytyäni viimein työterveydessä, pitkällisen huonon olon takia, sain lääkäriltä mukaani uuden elämäntoverin, hienolta ulkomaiselta nimeltään Diabetes 2. Lääkäri kertoi että nyt olet tienristeyksessä, toinen tie vie sinne jonnekin ja toinen on elämäntapamuutos. Koska nyt kirjoitan tätä tekstiä voitte jo arvata kumman tien valitsin. Pidän itsestäni kaikesta huolimatta kuitenkin sen verran että päätin yrittää siis sitä elämäntaparemonttia.

Otin itseäni niskasta kiinni ja luurin käteen ja puhelu Valtosen Tealle Huumaan, eikä aikaakaan kun istuin Tean huoneessa, kertomassa kuinka huonosti voin. Tea ilmoitti hyvin nopeasti, että kyllä tästä selvitään ja näinhän siinä myös kävi, ammatti-ihmisen sanaan oli luottaminen. Aloitin salikäynnit viidesti viikossa ja Öhmanin Lillin hyvässä ohjauksessa, laitteet ja Huuman sali tulivat pian hyvinkin tutuiksi. Jo parin viikon päästä saatoin huomata, että elämä voittaa kampanja alkoi tuottaa tulosta: paino putosi, kunto parani ja ennen kaikkea se silmittömän huono olo oli poissa. Lopetin kaiken makean syönnin ja korvasin karkit hedelmillä, olen syönyt tänä syksynä esimerkiksi omenoita enemmän kuin koko elämäni aikana.



HELMIKUU 2015
Nyt puoli vuotta myöhemmin kirjoitan tätä juttua viitisentoista kiloa hoikempana ja pahoin salitreeneihin koukkuun jääneenä, käyn siis yhä Huumassa, viidesti viikossa. Niskassani ollut diabetes, kulkee mukani kyllä mutta nyt takataskussa, hiljaa mukisten. En olisi kyllä ihan vähällä uskonut jos joku olisi väittänyt minulle, että potisin huonoa omaatuntoa siitä etten pääsisi salille mutta näin se vaan on. Voin yhä syödä pullan tai keksin joskus kahvin kanssa, en yhä edelleenkään ole tinkinyt ruuan laadusta, määrää ehkä vähentänyt jonkin verran, makeiset ja limut jää yhä edelleen kaupan hyllylle, ne voi ostaa joku muu.

Koska tavoitteita täytyy olla, olen minäkin asettanut kevään tavoitteeksi, saada muutama kilo painoa vielä pois, ehkäpä osallistua johonkin ryhmäliikuntaan, tarkentaa vielä ruokavaliota ja ennen kaikkea, pitää huolta siitä että pysyn kunnossa.

Jokainenhan päättää elämästään itse, minä jouduin tekemään sen päätöksen lääkärin ehdotuksesta mutta hetkeäkään en ole katunut. Kyllä on ihan mukavaa tulla salille kun vastassa on Huuman iloinen henkilökunta joka toivottaa sinut tervetulleeksi treenaamaan. Salilla saat peukunnoston ja jonkun kannustavan sanasen henkilökunnalta siitä, että hyvin menee ja olet taas täällä. Neuvoja ja opastusta saat aina tarvittaessa ja olenkin sitä mieltä että aloittelevan kuntoilijan kannattaa ottaa ammattilaisen apu vastaan, niin välttyy aloittelijan virheiltä. (Kyllä vieläkin joskus Lilli hiipii selän taakse ja ilmoittaa ystävällisesti, että laitahan kädet sinne kylkiin kiinni, niin menee oikein.) Salilla käy tosi mukavaa väkeä ja aina voi treenikavereiden kanssa vaihtaa muutaman sanasen kunhan muistaa, ettei jää jaarittelemaan ja antaa kaverille treenirauhan.



Siispä lyhyt yhteenveto kaikille tätä lukeville: älä mieti enempää, vaan aloita rohkeasti jo tänään, sillä jos minäkin olen onnistunut, niin kyllä siihen pystyy kuka tahansa. Kaikki syyt jäädä tulematta, on tekosyitä.


Kevään odotus terveisin, kaikille Huumalaisille, toivoopi Jartsu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti